Kis, kis, kissanpoika


Kis, kis, kissanpoika! 

Kissa tanssii jäällä, 

sukat, kengät kainalossa, 

hieno paita päällä. 

Tämä ihana runo muistuu usein mieleeni. Minä tykkään kissoista valtavasti, mutta olen allerginen niille. Tämä runo oli Lasten Kultaisessa Aapisessa, jota luin lapsena. Aikuisena tietenkin piti ostaa uudestaan se kirja, kun se oli hävinyt muuttojen sekaan. Luin sitä lapsillenikin. Siinä oli mukavia lyhyitä runoja ja satuja, joita pienet pojatkin jaksoivat kuunnella.

Vain elämää, ei sen enempää, on kaikki tää, koita ymmärtää.

Lapsuutemme ihanat laulut ja runot seuraavat meitä vuosien mukana. Huomaan, että ne palaavat yhä paremmin mieleen, sitä se keski-ikäisyys teettää. Mukavia muistoja nousee muistojen sokkeloista. Isoäiti lauloi ja leikki kanssani, aivan kuin minäkin teen tänä päivänä tarvittaessa.

Toivon, että saamme antaa lapsillemme ja lastemme lapsille nämä mukavat laululeikit perinnöksi tänä tietotekniikan aikakautena. Yhdessä leikkiminen ja laulaminen on aina tärkeää, sen merkitys ei koskaan katoa. 

On hienoa, että lapsilla on vielä paikkoja, missä voidaan olla yhdessä ja tehdä mukavia asioita. Välillä on kiva jättää tietokoneet rauhaan hetkeksi ja olla vain yhdessä toisen ihmisen, aikuisen tai lapsen, kanssa.