Meri ja työ merellä

Lapsuudesta lähtien halusin merille. Siihen aikaan naisten piti olla kaksikymppisiä, ennen kuin voi lähteä. Aika kului, elämä muotoutui maalle ja oli touhua täynnä.

Nyt, tänä päivänä, vuosikymmenten jälkeen, olen kuitenkin saanut lapsuudenhaaveeni toteen, olen laivalla töissä ja saan tehdä sitä, mistä haaveilin.

Uskon, että elämäni suunta oli oikea ja ohjasi minua toteuttamaan haaveeni.

Se on jokaiselle mahdollista. Pitää konkretisoida haaveensa. Ei haluta jotakin epämääräistä, jotakin, jossakin, joskus. Kun haaveille antaa äänen, ne ovat jo matkalla toteutumaan.

Huomaa päivässä niitä pieniä hyviä ja iloisia asioita, niin mielesikin voi paremmin. Kun sataa, voit olla hyvillä mielin sisällä. Hymy naapurille ei maksa mitään, tuo vain ilon kasvoillesi. 

Hämä-hämähäkki kiipes langalle.

Tuli sade rankka, hämähäkkiin vei.

Aurinko armas kuivas satehen.

Hämä-hämähäkki kiipes uudelleen.

Tehkäämme mekin näin. Kääntäkäämme vastoinkäymiset voitoksi, elämä on elettäväksi annettu. Ylä- ja alamäet tekevät matkan kiinnostavaksi kulkea!

Muista, hymy ei maksa mitään. :)

Muistoja lapsuudesta

Mieleen tulee pieniä lauluja lapsuudesta. Lauloimme niitä leikkikentällä ja leikimme laulujen mukaan. Intiaanilaulut olivat jänniä ja Kapteeni Koukku taisi olla mahtavin.
Kalliolle, kukkulalle rakannan minä majani - siitä on tainnut mieleen jäädä, että oman talon pitäöisi sijaita kalliolla, veden ääressä. Olisi hienoa aamulla kahvia juodessa katsella veden yli kaukaisuuteen. Tai ukkosmyrskyn aikana seurata salamoita veden yllä.
Odessa, vaikka onkin humppa, on aina kiehtonut mieltäni. Sinne olisi ihana päästä käymään. Olenhan lapsena jo käynyt Mustalla Merellä, mutta vain Batumissa, en Odessassa. Laulut luovat kauniita unelmia, niiden varassa jaksaa kulkea kivistäkin tietä.
Vanhojen ihanien laulujen joukkoon jäi heti Rannalla -kappale. Voiko ihanampaa laulua olla! Valkoinen laiva toi rakkaan, mutta myös vei pois - vain kaipuu jäi. Siinähän on suomalaisen musiikin sydän ja sielu. Siitä tuli toivelaulu heti ensimmäisen kuulemisen jälkeen.
Musiikki luo muistoja ja sen mukana pääsee takaisin lapsuuteen ja nuoruuteen. Muistelen monia lauluja, jotka monet tuntuvat olevan vieraita muille. Musta Rudolf, Vanha merimies muistelee, Yö Alatailla, Alaska - monet laulut soivat mielessäni aina uudestaan. On hienoa, että meillä on muisti, joka tuo menneitä asioita mieleen, yhä edelleen.
Mitkä laulut soivat sinun päässäsi?

Kis, kis, kissanpoika


Kis, kis, kissanpoika! 

Kissa tanssii jäällä, 

sukat, kengät kainalossa, 

hieno paita päällä. 

Tämä ihana runo muistuu usein mieleeni. Minä tykkään kissoista valtavasti, mutta olen allerginen niille. Tämä runo oli Lasten Kultaisessa Aapisessa, jota luin lapsena. Aikuisena tietenkin piti ostaa uudestaan se kirja, kun se oli hävinyt muuttojen sekaan. Luin sitä lapsillenikin. Siinä oli mukavia lyhyitä runoja ja satuja, joita pienet pojatkin jaksoivat kuunnella.

Vain elämää, ei sen enempää, on kaikki tää, koita ymmärtää.

Lapsuutemme ihanat laulut ja runot seuraavat meitä vuosien mukana. Huomaan, että ne palaavat yhä paremmin mieleen, sitä se keski-ikäisyys teettää. Mukavia muistoja nousee muistojen sokkeloista. Isoäiti lauloi ja leikki kanssani, aivan kuin minäkin teen tänä päivänä tarvittaessa.

Toivon, että saamme antaa lapsillemme ja lastemme lapsille nämä mukavat laululeikit perinnöksi tänä tietotekniikan aikakautena. Yhdessä leikkiminen ja laulaminen on aina tärkeää, sen merkitys ei koskaan katoa. 

On hienoa, että lapsilla on vielä paikkoja, missä voidaan olla yhdessä ja tehdä mukavia asioita. Välillä on kiva jättää tietokoneet rauhaan hetkeksi ja olla vain yhdessä toisen ihmisen, aikuisen tai lapsen, kanssa.